Substantiivi

muokkaa

puppu (1-B)

  1. (arkikieltä) perätön puhe
    puhua puppua
  2. suussa hienonnettu ruoka, jota syötetään lapselle[1]

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpupːu/
  • tavutus: pup‧pu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puppu puput
genetiivi pupun puppujen
partitiivi puppua puppuja
akkusatiivi puppu;
pupun
puput
sisäpaikallissijat
inessiivi pupussa pupuissa
elatiivi pupusta pupuista
illatiivi puppuun puppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pupulla pupuilla
ablatiivi pupulta pupuilta
allatiivi pupulle pupuille
muut sijamuodot
essiivi puppuna puppuina
translatiivi pupuksi pupuiksi
abessiivi puputta pupuitta
instruktiivi pupuin
komitatiivi puppuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pupu-
vahva vartalo puppu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Matti Vilppula: Hoi muori, pötyä pöytään! Helsingin Sanomat, 2001. Artikkelin verkkoversio.
  NODES