pursua

Suomi

Verbi

pursua (52) (taivutus[luo])

1. rinnakkaismuoto sanasta pursuta

Ääntäminen

• IPA: /ˈpursuɑˣ/
• tavutus: pur‧su‧a

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: pursuminen

Aiheesta muualla

• pursua Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

pursua

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä pursuta
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä pursuta
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä pursuta