rinnakkainen

Suomi

Adjektiivi

rinnakkainen (38) (ei vertailuasteita)

1. joka on olemassa toisen asian kanssa yhtä aikaa ja tarkoittaa samaa toisesta näkökulmasta

   rinnakkaiset kvintit

Ääntäminen

• IPA: /ˈrinːɑkˌkɑi̯nen/
• tavutus: rin‧nak‧kai‧nen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rinnakkainen	rinnakkaiset
genetiivi	rinnakkaisen	rinnakkaisten rinnakkaisien
partitiivi	rinnakkaista	rinnakkaisia
akkusatiivi	rinnakkainen; rinnakkaisen	rinnakkaiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	rinnakkaisessa	rinnakkaisissa
elatiivi	rinnakkaisesta	rinnakkaisista
illatiivi	rinnakkaiseen	rinnakkaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rinnakkaisella	rinnakkaisilla
ablatiivi	rinnakkaiselta	rinnakkaisilta
allatiivi	rinnakkaiselle	rinnakkaisille
muut sijamuodot
essiivi	rinnakkaisena	rinnakkaisina
translatiivi	rinnakkaiseksi	rinnakkaisiksi
abessiivi	rinnakkaisetta	rinnakkaisitta
instruktiivi	–	rinnakkaisin
komitatiivi	–	rinnakkaisine

Käännökset

1. joka on olemassa toisen asian kanssa yhtä aikaa ja tarkoittaa samaa toisesta näkökulmasta

englanti: parallel espanja: paralelo italia: parallelo m.

ranska: parallèle ruotsi: parallell venäjä: параллельный

Liittyvät sanat

Johdokset

• adverbit: rinnakkaisesti
• substantiivit: rinnakkaisuus

Yhdyssanat

rinnakkaiselo, rinnakkaishybridi, rinnakkaisilmiö, rinnakkaiskäsite, rinnakkaiskäyttö, rinnakkaisluokka, rinnakkaisohjelma, rinnakkaispuhelin, rinnakkaissävellaji, rinnakkaistapaus, rinnakkaisvakuutus

Aiheesta muualla

• rinnakkainen Kielitoimiston sanakirjassa
• rinnakkainen Tieteen termipankissa
• rinnakkainen Suomen etymologisessa sanakirjassa