rintama
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarintama (10)
- sotajoukkojen muodostelma puolustuksen tai hyökkäyksen etuosassa, tavallisesti valtion rajalla ja historiallisesti siellä missä sijaitsevat juoksuhaudat
- Rintamalta ei ollut mitään uusia uutisia.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrint̪ɑmɑ/
- tavutus: rin‧ta‧ma
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rintama | rintamat |
| genetiivi | rintaman | rintamien (rintamain) |
| partitiivi | rintamaa | rintamia |
| akkusatiivi | rintama; rintaman |
rintamat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rintamassa | rintamissa |
| elatiivi | rintamasta | rintamista |
| illatiivi | rintamaan | rintamiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rintamalla | rintamilla |
| ablatiivi | rintamalta | rintamilta |
| allatiivi | rintamalle | rintamille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rintamana | rintamina |
| translatiivi | rintamaksi | rintamiksi |
| abessiivi | rintamatta | rintamitta |
| instruktiivi | – | rintamin |
| komitatiivi | – | rintamine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rintama- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa1860-luvulla käyttöön otettu uudissana[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaeturintama, itärintama, länsirintama, merituulirintama, okluusiorintama, pilvirintama, polaaririntama, rintamasuunta, rintamaveteraani, säärintama
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 430–476. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.