rumuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarumuus (40)
- se, että on ruma
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrumuːs/
- tavutus: ru‧muus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rumuus | rumuudet |
| genetiivi | rumuuden | rumuuksien |
| partitiivi | rumuutta | rumuuksia |
| akkusatiivi | rumuus; rumuuden |
rumuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rumuudessa | rumuuksissa |
| elatiivi | rumuudesta | rumuuksista |
| illatiivi | rumuuteen | rumuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rumuudella | rumuuksilla |
| ablatiivi | rumuudelta | rumuuksilta |
| allatiivi | rumuudelle | rumuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rumuutena | rumuuksina |
| translatiivi | rumuudeksi | rumuuksiksi |
| abessiivi | rumuudetta | rumuuksitta |
| instruktiivi | – | rumuuksin |
| komitatiivi | – | rumuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | rumuude- | |
| vahva vartalo | rumuute- | |
| konsonantti- vartalo |
rumuut- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaVastakohdat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- rumuus Kielitoimiston sanakirjassa