sääntö

Katso myös: saanto

Suomi

Substantiivi

sääntö (1-J)

1. kirjallisesti tai suullisesti sovittu tai määrätty tai yleiseksi käytännöksi omaksuttu toimintatapa, vakiintunut käytäntö

   Jääkiekossa voi sääntöjen rikkomisesta olla rangaistuksena esimerkiksi jäähy tai pelikielto.

   Suomen kielioppisääntöjen mukaan kansallisuuksien nimet kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.

   Kännykän käyttäminen ajon aikana on enemmän sääntö kuin poikkeus, vaikka nykyinen laki kieltää sen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsæːnt̪ø/
• tavutus: sään‧tö

Etymologia

epäsäännöllisen äänteenmuutoksen läpikäynyt johdos sanasta säätää , joka puolestaan on johdos sanasta sää (substantiivi 2, ’säie’)

Käännökset

1. sovittu tai käytännöksi omaksuttu toimintatapa

englanti: rule, regulation, norm italia: regola f. japani: ルール (rūru), 規則 (kisoku) latina: modus m., rēgula f. portugali: regra f. ranska: règle f.

ruotsi: regel yl. saksa: Regel f. slovakki: pravidlo n. turkki: kural venäjä: пра́вило (právilo) n. viro: reegel

Liittyvät sanat

• säädös
• säätää
• määräys
• normi
• ohje
• laki

Johdokset

• adjektiivit: säännöllinen, säännönvastainen, säännötön
• substantiivit: säännös, säännöstö
• verbit: säännöstellä

Yhdyssanat

laskusääntö, liikennesääntö, luostarisääntö, muistisääntö, nyrkkisääntö, sääntökirja, sääntökunta, sääntömuutos, valtiosääntö, väistämissääntö

Aiheesta muualla

• sääntö Kielitoimiston sanakirjassa
• sääntö Tieteen termipankissa
• Artikkeli 259 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa