samastuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasamastuminen (38)
- teonnimi verbistä samastua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | samastuminen | samastumiset |
genetiivi | samastumisen | samastumisten samastumisien |
partitiivi | samastumista | samastumisia |
akkusatiivi | samastuminen; samastumisen |
samastumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | samastumisessa | samastumisissa |
elatiivi | samastumisesta | samastumisista |
illatiivi | samastumiseen | samastumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | samastumisella | samastumisilla |
ablatiivi | samastumiselta | samastumisilta |
allatiivi | samastumiselle | samastumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | samastumisena (samastumisna) |
samastumisina |
translatiivi | samastumiseksi | samastumisiksi |
abessiivi | samastumisetta | samastumisitta |
instruktiivi | – | samastumisin |
komitatiivi | – | samastumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | samastumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
samastumis- |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- samastuminen Tieteen termipankissa