sano

Suomi

Partikkeli

sano

1. (alueellinen) erityisesti verkkaisessa puheessa eräillä seuduilla esiintyvä täytesana

   Tarttis, sano, ruveta hommiin.

   Oon, sano, vähän sairastellu.

   Sano, mitä sanot, mutta näin se vaan on, sano!

   No, on se sitte melkosta meininkiä siällä, sano, juu.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑno/
• tavutus: sa‧no

Liittyvät sanat

Synonyymit

• ottiatuota

Huomautukset

• Nykyaikana sanan on yhä useammin alkanut murteissakin korvata niinku vari­antteineen.

Verbi

sano

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä sanoa
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sanoa
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä sanoa

Verbi

sano

1. (puhekieltä) rinnakkaismuoto sanasta sanoi

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (murretta) sanos

Espanja

Adjektiivi

sano m., sana f. (monikko sanos m., sanas f.)

1. terve
2. riskitön
3. vilpitön

Liittyvät sanat

• sanar

Aiheesta muualla

• sano Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Italia

Adjektiivi

sano m., sana[luo] f. (monikko sani[luo] m., sane[luo] f.)

1. terve

Latina

Adjektiivi

sānō

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta sānus
2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta sānus
3. (taivutusmuoto) yksikön neutrin datiivimuoto sanasta sānus
4. (taivutusmuoto) yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta sānus

   mens sana in corpore sano

   terve sielu terveessä ruumiissa