sopivuus

Suomi

Substantiivi

sopivuus (40)

se, että on sopiva

Ääntäminen

IPA: /ˈsopiʋuːs/
tavutus: so‧pi‧vuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sopivuus	sopivuudet
genetiivi	sopivuuden	sopivuuksien
partitiivi	sopivuutta	sopivuuksia
akkusatiivi	sopivuus; sopivuuden	sopivuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	sopivuudessa	sopivuuksissa
elatiivi	sopivuudesta	sopivuuksista
illatiivi	sopivuuteen	sopivuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sopivuudella	sopivuuksilla
ablatiivi	sopivuudelta	sopivuuksilta
allatiivi	sopivuudelle	sopivuuksille
muut sijamuodot
essiivi	sopivuutena	sopivuuksina
translatiivi	sopivuudeksi	sopivuuksiksi
abessiivi	sopivuudetta	sopivuuksitta
instruktiivi	–	sopivuuksin
komitatiivi	–	sopivuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	sopivuude-
vahva vartalo	sopivuute-
konsonantti- vartalo	sopivuut-

Etymologia

sanan sopiva vartalosta sopiv- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on sopiva

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

sopivuus Kielitoimiston sanakirjassa