Wikipedia
Katso artikkeli Sormi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Vasemman käden etusormi

Substantiivi

muokkaa

sormi (7)

  1. käden nivelikäs uloke; ihmisen kädessä näitä ovat peukalo, etusormi, keskisormi, nimetön ja pikkusormi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsormi/
  • tavutus: sor‧mi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sormi sormet
genetiivi sormen sormien
(sormein)
partitiivi sormea sormia
akkusatiivi sormi;
sormen
sormet
sisäpaikallissijat
inessiivi sormessa sormissa
elatiivi sormesta sormista
illatiivi sormeen sormiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sormella sormilla
ablatiivi sormelta sormilta
allatiivi sormelle sormille
muut sijamuodot
essiivi sormena sormina
translatiivi sormeksi sormiksi
abessiivi sormetta sormitta
instruktiivi sormin
komitatiivi sormine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sorme-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

itämerensuomalais-saamelaista kerrostumaa[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

etusormi, keskisormi, kymmensormijärjestelmä, pikkusormi, sormenjälki, sormenleveys, sormenpää, sormiaakkonen, sormiharjoitus, sormihiiri, sormijatkos, sormijärjestys, sormikihara, sormikoukku, sormileikki, sormiluu, sormimerkki, sorminivel, sormintasoitin, sorminäppäryys, sormiortoosi, sormisuojain, sormituntuma, sormiväli, sormiväri

Idiomit

muokkaa
  • (olla) sormi suussa olla tietämätön; olla hämillään
  • (olla) sormi pystyssä torua
  • katsoa läpi sormien suvaita, hyväksyä tai antaa anteeksi jokin asia

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sormi Kielitoimiston sanakirjassa
  • sormi Suomen etymologisessa sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)
  NODES