suuntautua

Suomi

Verbi

suuntautua (52-F) (taivutus[luo])

1. olla taipuvainen
2. (kuvaannollisesti) kohdistua johonkin

   Kaikkien mielenkiinto oli suuntautunut muuhun kuin opetukseen.

Ääntäminen

• tavutus: suun‧tau‧tu‧a / suun‧ta‧u‧tu‧a

Etymologia

refleksiivijohdos verbistä suunnata

Käännökset

1. olla taipuvainen

ruotsi: inrikta sig, rikta sig

Liittyvät sanat

• suunta
• suuntautuneisuus
• suuntautunut

Johdokset

• substantiivit: suuntautuminen

Yhdyssanat

suuntautumisliike, suuntautumisvaihtoehto

Aiheesta muualla

• suuntautua Kielitoimiston sanakirjassa