Katso myös: Syrjä

Substantiivi

muokkaa

syrjä (10)

  1. sivu, reuna
  2. litteän kappaleen, varsinkin laudan, kapeampi sivu; leveämpää kutsutaan lappeeksi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsyrjæ/
  • tavutus: syr‧jä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi syrjä syrjät
genetiivi syrjän syrjien
(syrjäin)
partitiivi syrjää syrjiä
akkusatiivi syrjä;
syrjän
syrjät
sisäpaikallissijat
inessiivi syrjässä syrjissä
elatiivi syrjästä syrjistä
illatiivi syrjään syrjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi syrjällä syrjillä
ablatiivi syrjältä syrjiltä
allatiivi syrjälle syrjille
muut sijamuodot
essiivi syrjänä syrjinä
translatiivi syrjäksi syrjiksi
abessiivi syrjättä syrjittä
instruktiivi syrjin
komitatiivi syrjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo syrjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

kantabaltin *sturja-, vrt. liettuan stùris, stūrȳs, latvian stūris[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

syrjähyppy, syrjäkarein, syrjäkatu, syrjäkulma, syrjäkylä, syrjäpolku, syrjäseutu, syrjäsilmäys, syrjätie, syrjäänvetäytyvä

Idiomit

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • syrjä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.
  NODES