Substantiivi

muokkaa

tiehyt (43)

  1. ruumiinnesteitä, ilmaa tms. kuljettava ohut, putkimainen muodostuma

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪ie̯hyt̪/
  • tavutus: tie‧hyt

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tiehyt tiehyet
genetiivi tiehyen tiehyiden
tiehyitten
partitiivi tiehyttä tiehyitä
akkusatiivi tiehyt;
tiehyen
tiehyet
sisäpaikallissijat
inessiivi tiehyessä tiehyissä
elatiivi tiehyestä tiehyistä
illatiivi tiehyeen tiehyisiin
tiehyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tiehyellä tiehyillä
ablatiivi tiehyeltä tiehyiltä
allatiivi tiehyelle tiehyille
muut sijamuodot
essiivi tiehyenä tiehyinä
translatiivi tiehyeksi tiehyiksi
abessiivi tiehyettä tiehyittä
instruktiivi tiehyin
komitatiivi tiehyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tiehye-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tiehyt-

Etymologia

muokkaa

johdos sanasta tie[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

avannetiehyt, hengitystiehyt, ilmatiehyt, maitotiehyt, pihkatiehyt, sappitiehyt, virtsatiehyt, öljytiehyt

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tiehyt Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”tiehyt”.
  NODES