Substantiivi

muokkaa

toveruus (40)

  1. se, että on toveri; toverina oleminen; toverien välinen suhde

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪oʋeruːs/
  • tavutus: to‧ve‧ruus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi toveruus toveruudet
genetiivi toveruuden toveruuksien
partitiivi toveruutta toveruuksia
akkusatiivi toveruus;
toveruuden
toveruudet
sisäpaikallissijat
inessiivi toveruudessa toveruuksissa
elatiivi toveruudesta toveruuksista
illatiivi toveruuteen toveruuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi toveruudella toveruuksilla
ablatiivi toveruudelta toveruuksilta
allatiivi toveruudelle toveruuksille
muut sijamuodot
essiivi toveruutena toveruuksina
translatiivi toveruudeksi toveruuksiksi
abessiivi toveruudetta toveruuksitta
instruktiivi toveruuksin
komitatiivi toveruuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo toveruude-
vahva vartalo toveruute-
konsonantti-
vartalo
toveruut-

Etymologia

muokkaa

sanan toveri vartalosta tover- ja suffiksista -uus

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

toveruussuhde

Aiheesta muualla

muokkaa
  NODES