trouble

Katso myös: troublé

Englanti

Substantiivi

trouble (monikko troubles)

1. vaikeus, vaikeudet

   run into trouble – joutua vaikeuksiin

2. harmi, ikävyys

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

troublemaker, troublesome

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	troubles
part. prees.	troubling
imp. & part. perf.	troubled

trouble

1. tehdä jkn olo epämukavaksi, tehdä jkn olo vaivautuneeksi

Ääntäminen

• IPA: /trʌbl/

Ranska

Adjektiivi

trouble m./f. (monikko troubles[luo] m./f.)

1. samea, himmeä

Substantiivi

trouble m. (monikko troubles[luo])

1. hämminki, epäjärjestys
2. sameus (nesteessä)

Aiheesta muualla

• trouble Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Verbi

trouble

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä troubler
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä troubler
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä troubler
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä troubler
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä troubler