turmella (67) (taivutus[luo])

  1. rikkoa, särkeä, tehdä käyttökelvottomaksi, tuhota, vahingoittaa, hajottaa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪urmelːɑˣ/
  • tavutus: tur‧mel‧la

Etymologia

muokkaa

johdos substantiivista turma (johdin -el:ele-) [1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 359 ele-verbien rakenne
  NODES