Wikipedia
Katso artikkeli Turve Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

turve (48-E)[1]

  1. suohon kasautunut puolihajonneista kasvijätteistä hapettomissa olosuhteissa muodostunut eloperäinen maalaji

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪urʋeˣ/
  • tavutus: tur‧ve

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi turve turpeet
genetiivi turpeen turpeiden
turpeitten
partitiivi turvetta turpeita
akkusatiivi turve;
turpeen
turpeet
sisäpaikallissijat
inessiivi turpeessa turpeissa
elatiivi turpeesta turpeista
illatiivi turpeeseen turpeisiin
turpeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi turpeella turpeilla
ablatiivi turpeelta turpeilta
allatiivi turpeelle turpeille
muut sijamuodot
essiivi turpeena turpeina
translatiivi turpeeksi turpeiksi
abessiivi turpeetta turpeitta
instruktiivi turpein
komitatiivi turpeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo turpee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
turvet-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

energiaturve, jyrsinturve, kangasturve, kasvuturve, palaturve, polttoturve, rahkaturve, sammalturve, suoturve, turvealusta, turveauma, turvebriketti, turvekaasu, turvekammi, turvekangas, turvekate, turvekatto, turvekoksi, turvekuitu, turvekylpy, turvelaji, turvelevy, turvelämmitys, turvemaa, turvenaamio, turvenuija, turvepehku, turvepeite, turvepelletti, turveruukku, turvesuo, turveteollisuus, turveviljely, turvevoimala

Aiheesta muualla

muokkaa
  • turve Kielitoimiston sanakirjassa
  • turve Tieteen termipankissa
  • Artikkelit 1112, 4965 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-E
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
  NODES
os 6