tyrmistyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä tyrmistyä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tyrmistyttävä tyrmistyttävät
genetiivi tyrmistyttävän tyrmistyttävien
(tyrmistyttäväin)
partitiivi tyrmistyttävää tyrmistyttäviä
akkusatiivi tyrmistyttävä;
tyrmistyttävän
tyrmistyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi tyrmistyttävässä tyrmistyttävissä
elatiivi tyrmistyttävästä tyrmistyttävistä
illatiivi tyrmistyttävään tyrmistyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tyrmistyttävällä tyrmistyttävillä
ablatiivi tyrmistyttävältä tyrmistyttäviltä
allatiivi tyrmistyttävälle tyrmistyttäville
muut sijamuodot
essiivi tyrmistyttävänä tyrmistyttävinä
translatiivi tyrmistyttäväksi tyrmistyttäviksi
abessiivi tyrmistyttävättä tyrmistyttävittä
instruktiivi tyrmistyttävin
komitatiivi tyrmistyttävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tyrmistyttävä-
vahva vartalo tyrmistyttävä-
konsonantti-
vartalo
-

tyrmistyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tyrmistyttää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tyrmistyttävä tyrmistyttävät
genetiivi tyrmistyttävän tyrmistyttävien
(tyrmistyttäväin)
partitiivi tyrmistyttävää tyrmistyttäviä
akkusatiivi tyrmistyttävä;
tyrmistyttävän
tyrmistyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi tyrmistyttävässä tyrmistyttävissä
elatiivi tyrmistyttävästä tyrmistyttävistä
illatiivi tyrmistyttävään tyrmistyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tyrmistyttävällä tyrmistyttävillä
ablatiivi tyrmistyttävältä tyrmistyttäviltä
allatiivi tyrmistyttävälle tyrmistyttäville
muut sijamuodot
essiivi tyrmistyttävänä tyrmistyttävinä
translatiivi tyrmistyttäväksi tyrmistyttäviksi
abessiivi tyrmistyttävättä tyrmistyttävittä
instruktiivi tyrmistyttävin
komitatiivi tyrmistyttävine
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tyrmistyttävä-
vahva vartalo tyrmistyttävä-
konsonantti-
vartalo
-
  NODES