Substantiivi

muokkaa

tyvi (7)

  1. joidenkin esineiden tai asioiden alaosa, yleensä perustana toimiva
    Puun tyvelle oli kasvanut kärpässieniä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪yʋi/, [ˈt̪ʷyʋi]
  • tavutus: ty‧vi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tyvi tyvet
genetiivi tyven tyvien
(tyvein)
partitiivi tyveä tyviä
akkusatiivi tyvi;
tyven
tyvet
sisäpaikallissijat
inessiivi tyvessä tyvissä
elatiivi tyvestä tyvistä
illatiivi tyveen tyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tyvellä tyvillä
ablatiivi tyveltä tyviltä
allatiivi tyvelle tyville
muut sijamuodot
essiivi tyvenä tyvinä
translatiivi tyveksi tyviksi
abessiivi tyvettä tyvittä
instruktiivi tyvin
komitatiivi tyvine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tyve-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

nenäntyvi, tyviluu, tyvimätä, tyvipuoli, tyvipää, tyvisolu, tyvitauti, tyvitukki, tyvivesa

Idiomit

muokkaa
  • tyvestä puuhun noustaan — on aina aloitettava alkeista

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tyvi Kielitoimiston sanakirjassa
  • tyvi Tieteen termipankissa
  • tyvi Suomen etymologisessa sanakirjassa
  NODES