vaha
Katso myös: Vaha, váha, vähä |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaavaha (9)
- (kemia) pitkäketjuisen karboksyylihapon tai pitkäketjuisen alkoholin esteri
- (murteellinen, länsimurteissa) iso, yksinäinen kivi, siirtolohkare, esiintyy paikannimissä: "Vahanka" tunnetaan massiivisesta siirtolohkareesta, "Halkivaha" saanut nimensä kahtia menneestä suuresta siistolohkareesta.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋɑhɑ/, [ˈʋɑɦɑ]
- tavutus: va‧ha
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vaha | vahat |
genetiivi | vahan | vahojen (vahain) |
partitiivi | vahaa | vahoja |
akkusatiivi | vaha; vahan |
vahat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vahassa | vahoissa |
elatiivi | vahasta | vahoista |
illatiivi | vahaan | vahoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vahalla | vahoilla |
ablatiivi | vahalta | vahoilta |
allatiivi | vahalle | vahoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vahana | vahoina |
translatiivi | vahaksi | vahoiksi |
abessiivi | vahatta | vahoitta |
instruktiivi | – | vahoin |
komitatiivi | – | vahoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vaha- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaabalttilainen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. esteri
Liittyvät sanat
muokkaamerenvahapiippu, vahas, vahaus, vahasylinteri
Johdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaaautovaha, hiusvaha, kiillotusvaha, korvavaha, lattiavaha, mehiläisvaha, merenvaha, muovailuvaha, saunavaha, vahakabinetti, vahakakku, vahakangas, vahakoisa, vahakuva, vahakynttilä, vahaliitu, vahanukke, vahapaperi, vahapapu, vahaplastiikka, vahaveistos, villavaha
Idiomit
muokkaa- olla sulaa vahaa jnk käsissä
Aiheesta muualla
muokkaa- vaha Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.