ven

Katso myös: ven., vén

Espanja

Verbi

ven

1. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä venir

Verbi

ven

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä ver

Ruotsi

Substantiivi

ven yl. (3) (yks. määr. venen [luo], mon. epämäär. vener [luo], mon. määr. venerna [luo])

1. (anatomia) laskimo

Substantiivi

ven yl. (2) (yks. määr. venen [luo], mon. epämäär. venar[luo], mon. määr. venarna [luo])

1. rölli (Agrostis-suvun kasvi)

Tanska

Substantiivi

ven yl. (yks. määr. vennen, mon. epämäär. venner, mon. määr. vennerne)

1. ystävä, kaveri

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: veninde

Tšekki

Adverbi

ven

1. ulos