Ruotsi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

vinge yl. (2) (yks. määr. vingen[luo], mon. epämäär. vingar[luo], mon. määr. vingarna[luo])

  1. siipi

Adjektiivi

muokkaa

vinge (gen vinge, part vinget)

  1. (sääilmiöistä) kolea, pureva, läpitunkeva, tuima
    vinge põhjatuul – kolea pohjoistuuli
  2. (hajusta) terävä, pistävä, tuima
    Fui, mis vinge kärsahais! – Hyi, mikä pistävä palaneenkäry!
  3. (puhekieltä) tiukka, tuima, ankara, tiukkapipoinen, yrmeä, äreä, ynseä
    Õpetaja võiks ikka leplikum olla. Mitte vinge selline... – Opettaja voisi kyllä olla leppoisampi. Eikä tuommoinen tiukka...
  4. (puhekieltä) kiva, hauska, mahtava, mukava, veikeä, vinkeä
    Pekka on täitsa vinge sell. – Pekka on ihan kiva sälli.
    – Me õpetaja on vinge. – Kas karm või? – Ei, vaid väga tore.
  5. (slangia) kova, hurja, mahtava, raisu, raju, reteä jms.
    Vinge mees kes nii vinge autoga sõidab. – Kova mies joka niin mahtavalla autolla ajelee.
    Oled vinge mees, vä? Kelleks sa ennast pead? – Oot sä kova mies, vai? Kuka sä luulet olevasi?

Huomautukset

muokkaa
  • vrt. suomen vinka, kylmä tuuli

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vinge Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  NODES