vire

Suomi

Substantiivi

vire (48)

1. heikko tuulenhenkäys, tuulahdus

   Hentoinen iltatuulen vire viivähti kasvoilla vilvoittaen.

2. tuulenhenkäyksen tms. vedeenpintaan nostamat pienet lainneet, väreet

   Vire sai aikaan väreitä veden pintaan.

3. vireinen olotila

   Vire pysyi vahvan avauskierroksen jälkeen vaisuna.

   joukkue oli oivassa vireessä.

   Positiivinen vire

4. (musiikki) viritys, vireisyyden tila, johon jkn on viritetty tai virittynyt; sävelet vastaavat sovittuja äänentaajuuksia

   Nyt tämä piano on vihdoinkin vireessä.

5. (musiikki) myös soittimen standardivireestä poikkeavasta

   Kitara voidaan virittää haluttuun vireeseen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋireˣ/
• tavutus: vi‧re

Käännökset

1. heikosta tuulesta

englanti: ripple, note, tone

Liittyvät sanat

• kare
• tuulen vire
• valvetila
• vireillä
• vireisyys
• vireys
• viri

Johdokset

• verbit: vireyttää, vireytyä

Yhdyssanat

ennätysvire, huippuvire, juhlavire, loistovire, mielenvire, nousuvire, pelivire, pohjavire, sielunvire, tuulenvire, työvire

Aiheesta muualla

• vire Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti

Substantiivi

vire

1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta vira
2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta vira
3. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta vira
4. (taivutusmuoto) monikon vokatiivimuoto sanasta vira

Sloveeni

Substantiivi

víre

1. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta vir