virkkaa

Suomi

Verbi

virkkaa (56-A) (taivutus)

1. lausahtaa, sanoa

   Älä muuta virka.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋirkːɑːˣ/
• tavutus: virk‧kaa

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• virkkoa

Johdokset

• substantiivit: virke, virkkaminen

Aiheesta muualla

• virkkaa Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

virkkaa

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä virkata
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä virkata
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä virkata
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä virkata