ympäröivä

Suomi

Verbi

ympäröivä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ympäröidä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ympäröivä	ympäröivät
genetiivi	ympäröivän	ympäröivien (ympäröiväin)
partitiivi	ympäröivää	ympäröiviä
akkusatiivi	ympäröivä; ympäröivän	ympäröivät
sisäpaikallissijat
inessiivi	ympäröivässä	ympäröivissä
elatiivi	ympäröivästä	ympäröivistä
illatiivi	ympäröivään	ympäröiviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ympäröivällä	ympäröivillä
ablatiivi	ympäröivältä	ympäröiviltä
allatiivi	ympäröivälle	ympäröiville
muut sijamuodot
essiivi	ympäröivänä	ympäröivinä
translatiivi	ympäröiväksi	ympäröiviksi
abessiivi	ympäröivättä	ympäröivittä
instruktiivi	–	ympäröivin
komitatiivi	–	ympäröivine