kuolema
Étymologie
modifier- Participe agent du verbe kuolla (« mourir ») (racine verbale *kuole- + -ma), établi comme un nom commun.
Nom commun
modifierDéclinaison
Cas | Singulier | Pluriel |
---|---|---|
Nominatif | kuolema | kuolemat |
Génitif | kuoleman | kuolemien kuolemain (rare) |
Partitif | kuolemaa | kuolemia |
Accusatif | kuolema [1] kuoleman [2] |
kuolemat |
Inessif | kuolemassa | kuolemissa |
Élatif | kuolemasta | kuolemista |
Illatif | kuolemaan | kuolemiin |
Adessif | kuolemalla | kuolemilla |
Ablatif | kuolemalta | kuolemilta |
Allatif | kuolemalle | kuolemille |
Essif | kuolemana | kuolemina |
Translatif | kuolemaksi | kuolemiksi |
Abessif | kuolematta | kuolemitta |
Instructif | — | kuolemin |
Comitatif | — | kuolemine- [3] |
Notes [1] [2] [3]
|
kuolema \ˈkuɔ.leˌmɑ\
- Mort, décès.
Kunnes kuolema meidät erottaa.
- Jusqu’à ce que la mort nous sépare.
tehdä kuolemaa
- être mourant
olla kuolemaksi
- être mortel, donner la mort
ennen kuolemaansa hän…
- avant son décès, il…
olla kuoleman kielissä
- être aux portes de la mort
pelätä kuolemaa
- redouter la mort
Synonymes
modifier- Périphrases :
Antonymes
modifierDérivés
modifierApparentés étymologiques
modifierForme de nom commun
modifierkuolema \ˈkuolemɑ\
- Accusatif II singulier de kuolema.