kuolema
Appellatio pronuntiatusque
+/-- /ˈkuo.le.mɑ/
Notatio
+/-Participium MA verbi kuolla 'morior'.
Nomen substantivum
+/-kuolema
- mors (-tis fem.) || Finis vitae.
Declinatio
+/-| Declinatio Finnica | ||
|---|---|---|
| sing. | plur. | |
| nom. | kuolema | kuolemat |
| gen. | kuoleman | kuolemien † kuolemain |
| part. | kuolemaa | kuolemia |
| iness. | kuolemassa | kuolemissa |
| elat. | kuolemasta | kuolemista |
| illat. | kuolemaan | kuolemiin |
| adess. | kuolemalla | kuolemilla |
| abl. | kuolemalta | kuolemilta |
| allat. | kuolemalle | kuolemille |
| ess. | kuolemana | kuolemina |
| translat. | kuolemaksi | kuolemiksi |
| instr. | — | kuolemin |
| abess. | kuolematta | kuolemitta |
| comit. | — | kuolemine- |
Usus
+/-"Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?".
- ubi est mors victoria tua ubi est mors stimulus tuus –1 Cor 15:55
Dictiones collatae
+/-Synonyma